Viime kirjoituksessani riemuitsin siitä, että olin pudottanut painoani 70 kiloa ja kuinka näkisimme jälleen vuonna 2017. Sen jälkeen blogissa onkin ollut usean kuukauden hiljaisuus ja nyt onkin jo kesäkuun ensimmäinen päivä. Anteeksi hiljaisuuteni. En tiedä, käykö tätä blogia kukaan enää kurkistelemassa, mutta jos käy, niin hei ja kiva kun luet tätä!
Mitäs minulle kuuluu? No, lyhyesti sanottuna ihan hyvää. Paino putosi vielä tuosta vuoden vaihteesta siten, että kokonaispudotus on nyt 80 kg. Nyt en enää aktiivisesti pudota painoa, vaan opettelen pitämään sitä kutakuinkin näissä lukemissa, mihin olen päässyt. Painonpudotusurakan alussa olin hyvinkin fanaattinen herkuttelujen suhteen - toisinsanoen herkuttelua ei ollut. Kutakuinkin joulusta alkaen olen sallinut itselleni kohtuudella niitä ns. herkkujakin; kylässä kahvipöydässä en välttämättä kieltäydy tarjotuista, mikäli juuri silloin tuntuu siltä, että haluan niitä ottaa. Kotiin en kuitenkaan juurikaan herkkuja osta, ellei sitten olla miehen kanssa erityisesti päätetty, että tänäiltana voisi vähän napostella jotain, esim. keksejä ja juustoja.
Alussa pelkäsin, että pienesti herkuttelemalla löydän itseni pian lihonneena ja herkkumopon totaaliesti käsistään kadottaneena. Näin ei ole onneksi käynyt, vaan asiat ovat pysyneet kohtuudessa. Tunnistan itsessäni kuitenkin vielä sen tunnesyöjän - mikäli minulla on esimerkiksi mieliala matalalla, töissä jotain ongelmia tai muita negatiivisia tunteita, huomaan välillä kaihoavani sitä lohtusyömisen mukanaantuomaa nopeaa helpotusta. En kuitenkaan ole toteuttanut näitä kaihoavia ajatuksiani - tiedän, ettei se nopea apu kuitenkaan lopulta auta. Nuo tunteet, niin epämiellyttäviä kuin ne onkaan, pitää todeta ja käsitellä, ottaa niinsanotusti haltuun. Sitten se olokin helpottaa.
Olen kaivannut tänne kirjoittamista. Jostain syystä en ole saanut aikaiseksi, mutta olen tätä kaivannut. Yritän tulla uudelleen taas kirjoittamaan. En halua, että tämä blogi näivettyy ihan kokonaan, tämä on ollut todella tärkeä apu itselleni ja toivon, että siitä on apua jatkossakin, kun tavoittelen loppuelämän tasapainoa painon suhteen.
Voikaa hyvin!
