 |
| https://pixabay.com/fi |
Tässä taannoin törmäsin nuoruudessani
kirjoittamiini päiväikirjoihin. Näin jälkikäteen luettuna ne olivat täynnä
nuoren, huonoitsetuntoisen ihmisen yrityksiä .. Löytää
hyväksyntää? Ehkä kuitenkin päällimmäisenä noista teksteistä kumpuaa se, että
en tuolloinkaan osannut rakastaa tai välittää itsestäni. Annoin muiden kohdella
minua kaltoin, etsin epätoivoisesti jotain, sitä koskaan löytämättä. Nyt tekisi
mieli ottaa tuo tyttö kainaloon. Olin niin.. raakile!
Olen tunnesyöjä. Ollut aina. Syön ahdistukseen, syön iloon,
syön palkitakseni itseni, syön kun ei ole mitään tekemistä. Lapsena ruokaa käytettiin lapsuuden perheessäni samalla tavalla. Hiljalleen olen
alkanut tunnistaa itsessäni näitä piirteitä. Tärkeää on myös se, mitä syö ja
mitä muutoin tekee. Koko kuluvan vuoden olen pyrkinyt lisäämään elämääni
aktiivisuutta. Tämä käytännössä tarkoitti alussa sitä, että töissä valitsin
portaat hissin sijasta, pidin istumatyössäni jaloittelutaukoja riittävän usein,
kiersin tauoille pidemmän reitin kautta. Hiljalleen aloin käydä kävelyllä
vapaa-aikanani ja nyt kesällä olen alkanut kotona esim. kuntopyöräilemään (jep,
viimeinkin tuo pyörä on muussakin käytössä kuin vaatepuuna) ja venyttelemään,
olen myös tutustellut kahvakuulailun maailmaan.
Ruokavalion suhteen olen opetellut syömään
tiiviimmin ja vähemmän. Aiemmin ruokarytmini painottui iltoihin. Aamupalat
lähinnä kuvottivat, töissä lounasaikaan saatoin syödä mikroruokaa lähikaupasta
tai edellisen päivän ruoan tähteitä, tai ostaa lounaskahvilasta patongin tmv.
Töiden jälkeen oli usein jo kiljuva nälkä ja monesti tuli kotimatkalla
koukattua lähipizzerian tai grillin kautta, tai kaupasta haettua jotain
"nopeaa". Iltaisin tv:n ääressä sitten tekikin mieli napostella
jotain.
Olen menneisyydessäni pudottanut painoani
karppaamalla. Voin tuolloin muutoinkin hyvin, mieleltäni kuin keholtani. Jotain kuitenkin taas tapahtui, ja palasin entisiin huonoihin tapoihini. Olen
hiljalleen petrannut ruokavaliotani takaisin hiilaritietoisempaan suuntaan - käytännössä
olen jättänyt pois valkoisen jauhon, viljat, sokerin. Ruokavalio painottuu
kasviksiin, tiettyihin juureksiin, marjoihin, kalaan, lihaan, pähkinöihin. Olen
opetellut myös syömään riittävästi. Aiemmin söin joko todella vähän tai -
todella - paljon. Nyt olen koettanut löytää sitä ns. kultaista keskitietä. Syön
aamupalan, lounaan, iltapäivällä välipalan jos siltä tuntuu, päivällisen ja
illalla vielä esim. kourallisen pähkinöitä tarvittaessa. Kerta-aterian koko on
pienentynyt, mutta olo on tasaisempi ja kylläisempi koko päivän. Nämä muutokset
näkyvät puntarillakin.
Niin, se puntari. Viholliseni jo vuosien takaa.
Alkuvuodesta en uskaltanut kiivetä puntarille, pelkäsin kohdata totuutta, joka
kyllä peilistä joka päivä takaisin kurkisteli. Kesän alussa viimein kapusin
puntarille. Sekin on osa tätä prosessiani - tunnistaa tosiasiat, ottaa ne
vastaan sellaisena kuin ne ovat, en yritä paeta niitä tai yrittää muuttaa niitä
joksikin toiseksi. Totean tilanteen ja jatkan kohti tavoitteitani.
