Matkalla

https://pixabay.com/fi

Tässä taannoin törmäsin nuoruudessani kirjoittamiini päiväikirjoihin. Näin jälkikäteen luettuna ne olivat täynnä nuoren, huonoitsetuntoisen ihmisen yrityksiä .. Löytää hyväksyntää? Ehkä kuitenkin päällimmäisenä noista teksteistä kumpuaa se, että en tuolloinkaan osannut rakastaa tai välittää itsestäni. Annoin muiden kohdella minua kaltoin, etsin epätoivoisesti jotain, sitä koskaan löytämättä. Nyt tekisi mieli ottaa tuo tyttö kainaloon. Olin niin.. raakile!

Olen tunnesyöjä. Ollut aina. Syön ahdistukseen, syön iloon, syön palkitakseni itseni, syön kun ei ole mitään tekemistä. Lapsena ruokaa käytettiin lapsuuden perheessäni samalla tavalla.  Hiljalleen olen alkanut tunnistaa itsessäni näitä piirteitä. Tärkeää on myös se, mitä syö ja mitä muutoin tekee. Koko kuluvan vuoden olen pyrkinyt lisäämään elämääni aktiivisuutta. Tämä käytännössä tarkoitti alussa sitä, että töissä valitsin portaat hissin sijasta, pidin istumatyössäni jaloittelutaukoja riittävän usein, kiersin tauoille pidemmän reitin kautta. Hiljalleen aloin käydä kävelyllä vapaa-aikanani ja nyt kesällä olen alkanut kotona esim. kuntopyöräilemään (jep, viimeinkin tuo pyörä on muussakin käytössä kuin vaatepuuna) ja venyttelemään, olen myös tutustellut kahvakuulailun maailmaan.

Ruokavalion suhteen olen opetellut syömään tiiviimmin ja vähemmän. Aiemmin ruokarytmini painottui iltoihin. Aamupalat lähinnä kuvottivat, töissä lounasaikaan saatoin syödä mikroruokaa lähikaupasta tai edellisen päivän ruoan tähteitä, tai ostaa lounaskahvilasta patongin tmv. Töiden jälkeen oli usein jo kiljuva nälkä ja monesti tuli kotimatkalla koukattua lähipizzerian tai grillin kautta, tai kaupasta haettua jotain "nopeaa". Iltaisin tv:n ääressä sitten tekikin mieli napostella jotain. 

Olen menneisyydessäni pudottanut painoani karppaamalla. Voin tuolloin muutoinkin hyvin, mieleltäni kuin keholtani. Jotain kuitenkin taas tapahtui, ja palasin entisiin huonoihin tapoihini. Olen hiljalleen petrannut ruokavaliotani takaisin hiilaritietoisempaan suuntaan - käytännössä olen jättänyt pois valkoisen jauhon, viljat, sokerin. Ruokavalio painottuu kasviksiin, tiettyihin juureksiin, marjoihin, kalaan, lihaan, pähkinöihin. Olen opetellut myös syömään riittävästi. Aiemmin söin joko todella vähän tai  - todella - paljon. Nyt olen koettanut löytää sitä ns. kultaista keskitietä. Syön aamupalan, lounaan, iltapäivällä välipalan jos siltä tuntuu, päivällisen ja illalla vielä esim. kourallisen pähkinöitä tarvittaessa. Kerta-aterian koko on pienentynyt, mutta olo on tasaisempi ja kylläisempi koko päivän. Nämä muutokset näkyvät puntarillakin. 

Niin, se puntari. Viholliseni jo vuosien takaa. Alkuvuodesta en uskaltanut kiivetä puntarille, pelkäsin kohdata totuutta, joka kyllä peilistä joka päivä takaisin kurkisteli. Kesän alussa viimein kapusin puntarille. Sekin on osa tätä prosessiani - tunnistaa tosiasiat, ottaa ne vastaan sellaisena kuin ne ovat, en yritä paeta niitä tai yrittää muuttaa niitä joksikin toiseksi. Totean tilanteen ja jatkan kohti tavoitteitani.