Kaikki heti mulle nyt

Joudun viikottain, ellen jopa päivittäin tekemään työtä tuon otsikossa esiintyvän ajatukseni tai ennemminkin tunteeni kanssa. Kaikki heti mulle nyt. Tämä ei juuri muuhun elämänalaan liity kuin painoon ja painonpudotukseen. Järjellä kyllä ymmärrän sen vallan hyvin, että tällaisesta sairaalloisesta ylipainosta ei "luovuta" nopeasti, ei ole olemassa taikasanaa tai -temppua, jonka avulla seuraavana päivänä heräänkin normaalipainoisena Alisena. Silti mieli tahtoo toimia toisin. Jollain kummalla tavalla monet laihdutus/elämäntapamuutosyritykseni (kauhea sanahirviö) hiipuvat siinä kohtaa, kun pitäisi oikeasti vaikkapa autoilutermein kytkeä vakionopeudensäädin päälle ja jatkaa matkaa sinnikkäästi ja tasaisesti ja luottaen siihen, että vaikka matka on pitkä, on sinne pääsy mahdollista.

Jossain mieleni ja tunteitteni sopukassa kirkuu kuitenkin se pieni, "ajantajuton" Alise joka tahtoo kaikkihetimullenyt!!! tarkoittaen sitä, että se normaalipaino pitäisi olla tässä ja nyt jo huomenna, mieluummin oikeastaan jo tänään. Tuo Alise ei oikein osaa luoda mielikuvaa pitkästä, rauhallisesta, tasaisesta, määrätietoisesta ja ennenkaikkea pitkästä painonpudotusurakasta. Ei vaan osaa. Tuo Alise kuvittelee, että jokin aamu sitä vaan herää normaalipainoisena. Tuon sisäisen pikku-Alisen kanssa on käyty erinäisiä keskusteluja nyt kesän kuluessa ja erityisesti, kun huomaan painon tällä hetkellä jumittelevan paikoillaan jo kolmatta viikkoa. Se Alise kuiskii myös, että kannattaako yrittääkään, kun ei se paino edes putoa? 

Suu kiinni nyt! Painonpudotus todellakin tapahtuu ainakin itselläni paljolti pään sisällä.

https://pixabay.com/fi/