Aiempina vuosina ennen joulua olen vannonut itselleni, että jouluna en herkuttele paljoa ja syö liikaa. Toisin kuitenkin on käynyt, ja olen ollut melkoisessa jouluähkyssä. Tänä vuonna jännäsin vähän, miten käy kun altistan itseni tietoisesti niille jouluruoille, jotka ovat herkkuani. Päätin nimittäin, että aion jouluruokia syödä. Ja söinkin. Ehkä syy on siinä, että elämänmuutokseni ja uudet ruokailutottumukset ovat olleet osa elämääni liki vuoden verran, mutta huomasin että moponi ei niinsanotusti karannut käsistä. Söin, mutta pieniä annoksia. Nauttiakseni jouluruoista huomasin, että pienikin määrä riittää. Tänään kävin puntarilla ja huomasin, että joulun aikana painoni ei ollut noussut.
Olen pudottanut painoani nyt yhteensä 70 kg. Yhden ihmisen verran, enemmänkin. Olen hämmentynyt mutta todella onnellinen. Näen peilistä sen tutun Alisen, mutta kuitenkin ihan eri näköisen. Vuosien ja vuosien ajan koin olevani ulkoisesti hyvin erilainen, joukosta poikkeava. Nyt en koe enää niin. Ymmärrän, että en erotu väkijoukosta enää kokoni puolesta. Tämä on uskomaton havainto, jonka merkitys itselleni henkilökohtaisesti on todella suuri. Koen olevani ulkoisesti ns. normaali ja sitä en ole ollut kuin ehkä lapsena viimeksi. Tämä kaikki on kovin uutta itselleni.
Toivotan sinulle hyvää tulevaa uutta vuotta. Nähdään vuonna 2017!
Huiman muodonmuutoksen olet kyllä käynyt läpi. Muistelen että aloitit VLCD:lla, mutta miten olet sen jälkeen nyt loppuvuoden syönyt? Tuo on jännää miten eri menetelmät toimivat eri ihmisillä, minustahan VLCD oli ihan hirveää ja kamalaa ja se vain nostatti syömishimoja, ja tuolla tiukalla dieetillä alkuvuodesta pudotetut 14 kg ovat varmaankin nyt kaikki tulleet takaisin. En kyllä edes syytä siitä itseäni, näin jälkeen päin ajatellen olisikin ollut ihme jos se olisi ollut minulle toimiva tapa laihduttaa. Siis nimenomaan psyykkisesti toimiva. Täytyy keksiä taas jotain uutta...
VastaaPoistaKiitos Hilja :) Minä ajattelen siten juurikin, että se tapa mikä toisella toimii painonpudotukessa, ei välttämättä toimi toisella. Tämä tyyli on toiminut itselläni, kun vuosien tai vuosikymmenen ajan olen lähinnä räpiköinyt ja epäonnistunut. Uskon, että oikean metodin löytämisen lisäksi asiaan on vaikuttanut oikea-aikaisuus sekä henkinen, emotionaalinen ja psyykkinen työstäminen mitä teen niin tässä blogissa mutta eniten myös ns blogin ulkopuolella.
VastaaPoistaVLCD;llä aloitin, ensin nutraten, sittn vaihdoin tuotteita, hiljalleen korvasin vlcd-tuotteita päivittäisistä aterioista normaalilla ruoalla. En ole palannut entisiin ruokatottumuksiin tms., vaan opetellut tässä matkan varrella järkevää syömistä. Syön 5 kertaa päivässä, pieniä annoksia. Irrallaan olen pysyttäytynyt esim karkeista, sokerkoukusta irrottautumisen myötä ei mitään makeaa ole tehnyt mieli. Minulle sopii tällainen... Sanoisiko tätä nyt hiilaritietoiseksi syömiseksi, eli en juurikaan käytä sokeria, enkä esim. Pastaa, perunaa tai riisiä ruoissani/syömisissäni. Tsemppiä sinulle!