Tiedostamisesta

Painon kokonaispudotus on nyt 38 kg. Minä en ole koskaan elämässäni pudottanut painoani näin paljon (kerryttänyt kylläkin!). Painan nyt kutakuinkin saman verran, mitä muistan painaneeni 10 vuotta sitten. Olo on loistava! Vähän epäuskoinenkin - minäkö tämän olen tehnyt? Mutta, edelleen painonpudotusurakkani jatkuu, olen vielä lihava, iso, ylipainoinen. Mutta kuitenkin pian 40 kg vähemmän painava kuin aloittaessani.

 

Viime aikoina olen pohtinut omia ajatuksiani ja itselleni rakentamiani esteitä. Minulla on näköjään äärimmäisen syvään juurtunut usko (usein erityisesti liikunnan saralla), että en kykene tekemään jotain asiaa. Olen huomannut, että esimerkiksi pururadalla, kun vastaan tulee iso mäki, ensimmäisenä ajattelen että ei, en minä pysty tuota kävelemään, ja jos pystynkin niin ainakin liki läkähdyn hengiltä. Pyöräillessä reittiä suunnitellessani herkästi valitsen sen lyhemmän reitin, kun ajattelen automaattisesti, että pidempää lenkkiä en ainakaan jaksa ajaa.

 

Edellä kuvatun kaltainen liki automaattisesti tapahtuva ajattelu on haitallista. Kun olen huomannut tuon ajatustavan, olen lähtenyt sitä tietoisesti koettelemaan - kävelen sen pururadan kamalan mäen, pyöräilyssä valitsen sen pidemmän reitin. Ja kappas! Huomaan, että minähän pärjään. Minä en kuollut niihin mäkiin, minä jaksoin pyöräillä sen pidemmän lenkin ja vaikka olen väsynyt ja läkähdyksissäni, koen samalla suunnatonta mielihyvää siitä, että kuntoni on kasvanut ja eritoten siitä, että ylitän omia mukavuusalueitani ja rajojani. Nuo mukavuusalueet ja rajat ovat varmasti vuosien saatossa olleet jarruttelemassa elämäni muillakin saroilla. Ne liittyvät pelkoihin, itsetunnon huonouteen ja sellaiseen tietyllä tavalla vääristyneeseen käsitykseen omasta kykeneväisyydestä.

 

Muutos lähtee tiedostamisesta.

 

Kuva