Hämmennystä

Monet ovat puhuneet ja kirjoittaneet siitä, kuinka päällä kestää aikansa sopeutua painonpudotukseen ja sen mukanaantuomaan kehonkuvan muutokseen ja nyt näköjään olen tässä projektissani sen tilanteen edessä. Aiemmin, suurimmillani, kun katsoin itseäni peilistä, en nähnyt kuvaani kovin realistisesti. Jollain tavalla kehonkuvani oli jämähtänyt jonnekin alemmille painokymmenille enkä todellisuudessa pitänyt itseäni niin lihavana kuin mitä peilistä näkyi ja mitä vaaka minulle kertoi. Pudotettuani painoani ehkä noin 30 kg, arvelin näkeväni itseni peilinkin kautta realistisemmin.

Nyt, kun olen pudottanut painoa yli 50 kg, alkaa ongelma olla päinvastainen. En hahmota sitä, kuinka paljon painoni on pudonnut ja kuinka paljon kehoni on muuttunut. Peilistä näen pienemmän Alisen kuin aiemmin, mutta esimerkiksi vaatteiden ostaminen ja sovittaminen monesti kuvastaa hyvin hämmennystäni - valitsen aina liian isot vaatteet. Myyjän kiikuttaessa sovituskoppiin sopivampaa vaatetta katson niitä epäuskoisesti - eivät nuo mahdu minulle!! Sitten kun ne mahtuvatkin, ajattelen kyseessä olevan sangen joustavan vaatteen, tai ehkä kyseessä on jokin viallinen vaatekappale. Viikonloppuna löysin vanhan ylioppilasmekkoni, jota en ole käyttänyt, koska olen ollut siihen liian lihava. Nyt sain tuon puvun päälleni, ehkä se vähän kiristeli vielä, mutta mahduin siihen. Viimeksi siihen olen mahtunut 15 vuotta sitten. 

Valokuvista tunnistan ja en tunnista itseäni. Kuvissa oleva nainen näyttää minulta, mutta "liian pieneltä". Se en voi olla minä. Sisältäni tunnen itseni vielä paljon isommaksi. En ole itseäni nähnyt tämän painoisena varmaankaan 15 vuoteen, joten kaikki on jotenkin uutta..

Nämä kaikki tilanteet ja niihin liittyvät tunteet ovat kovin hämmentäviä. Luulin tätä projektia aloittaessani, että pudotettuani riittävän määrän kiloja, löytäisin "sieltä jostain" minut, sen Alisen joka on ollut hukuksissa kaiken sen läskin sisällä. Nyt olen hiljalleen alkanut ajatella, että ehkä en löydäkään sitä vanhaa Alisea. Löydän uuden Alisen, jota on näiden vuosien aikana muokannut niin sairaalloinen ylipaino, tunne-elämän asiat kuin monet hankalat elämäntapahtumat - kaiken kaikkiaan kaikki kuluneet vuodet kaikkine elämäntapahtumineen, iloineen ja suruineen. 

Kuinka se vuosia vanhempi Alise voisikaan olla se sama Alise, joka jossain elämänsä vaiheessa alkoi lihoa? Ei kuinkaan. Koen olevani jotenkin uuden edessä. Tiedän, mitä olin silloin 15 vuotta sitten, tiedän mitä olen ollut viimeiset 15 vuotta mutta sitä en tiedä, mitä tulen olemaan jatkossa. Tarkoituksenani on olla fyysisesti pienempi, sen tiedän, mutta kaikki muu on auki. Hämmentävää, ehkä hiukan pelottavaa mutta kuitenkin kutkuttavan kiinnostavaa!