Minä pidän syksystä. Tykkään niistä väreistä, mitä täällä pohjoisessa syksyyn liittyy. Pidän aurinkoisista, kirpeistä syyskeleistä. Ulkona kävellessä olo tuntuu voittamattomalta, toiveikkaalta, hyvältä. Tuuli on kirpeä, aurinko häikäisee mutta ei polta. Vähemmän pidän siitä iltaisin koko ajan aiemmin ja aiemmin hiipivästä pimeydestä ja runsaista vesisateista. Nekin menevät. Tuolloin pysytellään sisällä, luetaan hyviä kirjoja ja poltetaan kynttilöitä.
Kuitenkin syksyyn tänä vuonna liittyy myös apeutta. Viimeiset pari viikkoa olen tuntenut oloni jotenkin.. en sanoisi että masentuneeksi, mutta apeaksi, ankeaksi, synkäksi ja surulliseksi. Ruokavaliossa pitäytyminen tuottaa ongelmia. Mitä useammin siitä poikkean, sitä enemmän siitä poikkeamista haluaa. Tuntuu, että ainoa mikä parantaa mielialaa on suklaa tai muu ns. herkku. Minä en tiedä, miksi tästä tuli näin vaikeaa? Koko kuluvan vuoden olen kokenut, että kykenen ja osaan tehdä fiksuja ruokapäätöksiä, olen iloinen että olen harrastanut liikuntaa enemmän kuin varmaan koskaan (ei toki vieläkään paljon, mutta enemmän kuitenkin), olen voinut mielestäni hyvin, josta osasyynä varmaan on tuo ruokavalion terveellisyys.
Tiedän, että kun saan itseni irroitettua taas epäterveellisemmästä syömisestä, mielialanikin kohoaa ja voi muutoinkin paremmin. Mutta miksi se tuntuu nyt niin hankalalta? Tuntuu, että katselen nyt maailmaani sangen mustien lasien läpi ja asiat tuntuvat kovin mahdottomilta toteuttaa. Järjellä ajateltuna tiedän, mitä minun pitäisi tehdä mutta tunnepuolella koen, että istun 100 km/h kiitävän junan kyydissä ilman, että minulla on minkäänlaista mahdollisuutta kontrolloida matkaa.
Miksi tällä hetkellä sabotoin itseäni ja kuluvan vuoden aikana tekemääni työtä? Pelkään, että uppoan taas sinne välinpitämättömyyteen. Miten te olette saaneet sen "herkuttelujunan" pysäytettyä?
mulla jos meinaa jäädä 'putki päälle' juuri tämmösten pahan mielen kausien takia (nyt on ollut vähän sellasista mullakin), niin pyrin ajattelemaan, että jossain vaiheessa on taatusti parempi mieli, eikä sitä hyvää mieltä halua masentaa sitten taas painonnousulla, joka on tullut masistelusta. toinen millä voi estää herkuttelun myös tehokkaasti on lähteä lenkille. lenkki raikkaassa ilmassa puhistaa ajatuksia ja liikunta boostaa ainakin mulla halua syödä terveellisesti. pyrin käsittelemään, miksi mulla on huono mieli ja kysyn ääneen itseltäni, että onko herkut avain parempaan oloon? harvemmin ei. puhun kuitenkin ihan höpöjä, jos väitän, että suklaa ei tuo edes hetkeksi parempaa oloa. tuohan se :D mutta pitkällä aikavälillä jatkuva suklaan syönti tekee olostani vaan kurjemman.
VastaaPoistajos haluut herkutella, niin tee banaanilettuja! itse vetelen tässä juuri aamupalaksi, on vähän kuin aamun alottaisi herkuttelulla, paitsi että näitä voi syödä ihan surutta!
> 2 munaa, 1 banaani, kanelia (+ vähän vehnäleseitä jos löytyy, ei pakollinen)
nuo sekaisin ja paistat kuin letut konsanaan. päälle hilloa tai marjapilttiä, toimii!
Kiitos kommentistasi! Olen koettanut ajatella, että parempikin päivä koettaa vielä ja itseasiassa jo tämän tekstin kirjoittaminen, sen epämääräisen tympeän ja ahdistavan olon pukeminen kirjalliseen muotoon, auttoi. Se on jännä, että tietää kyllä ettei herkut ole avain parempaan oloon (paitsi ehkä sillä sekunnilla kun suklaata syö :D), niin silti sitä uskoo siihen herkkujen maagisesti parantavaan voimaan ja jotenkin sulkee silmänsä niiltä ajatuksilta, mitä herkuttelu pitkällä aikavälillä aiheuttaa.
PoistaBanaanilettujapas en ole vielä kokeillutkaan, pitänee seuraavan kerran kun mieli tekee jotain hyvää, kokeilla noita! :)
Mulla on ihan sama nyt menossa, herkutteluputki. Jossain välissä pystyy olemaan pari päivää hyvinkin ilman ja sitten taas jostain nurkan takaa hyökkää pulla kohti tai jääkaappiin on ilmestynyt vanukkaita :O Tai vähintään itse käyn ostamassa kaupasta jotain "ihan vaan pientä"... ääh, en tiedä, miten tästä itsekään taas nousisi. Usein olen niistä kyllä eroon päässyt, vielä useammin ne ovat jääneet päälle, tai palanneet. Vielä kun muistais tai osaisi konkretisoida sen ajatuskuvion, mielentilan tai putken katkeamiseen liittyvät tunteet, että niistä voisi sitten tarvittaessa ammetaa omaksi avukseen.
VastaaPoistaMuistan et yks syksy kun laihdutus oli parhaimmassa vauhdissa (ennenkuin taas lihoin nykyiset kilot takaisin, plääh) vedin syksyllä monta angstilenkkiä (kävellen toki) vesisateessa :D Pimeää, tuulista, märkää... Sadetakki päälle, vetävät musiikit korviin, huppu päähän, nenä alaviistoon ja menoksi :) Mieskin ihmetteli et eikö vaikka salille olis kivempi mennä sisätiloihin treenaamaan, ei ollu, sai paljon paremmin purettua syysvihaisuutta siellä syksyisessä säässä. Keinonsa kullakin ;)
Ei muuta kun tsemppiä yritykseen ja jatkamiseen, vaikka välillä vähän jää putki päälle. Silti ei kannata kokonaan luovuttaa :)
Sori ettei nyt ollu varsinaisia neuvoja antaa :/
Kiitos tsempeistä! Viikonloppuna tuli syötyä vähemmän viisaasti taas, mutta tänään maanantaina tuntuu, että uusi viikko tuo mukanaan ehkä uutta puhtia hommaan. Aurinko paistaa, ei sada. Josko työntäisi nenänsä pian pihalle :) Mukavaa maanantaita!
PoistaPutki on ollut täälläkin päällä, nyt tosin taas arkiviikolla vähän katkennut.
VastaaPoistaItse olen huomannut, että olen syksyllä herkästi yksinkertaisesti väsyneempi. Unentarve tuntuu suuremmalta. Ja väsymys puolestaan kääntyy helposti makeannäläksi ilman, että sitä edes tietoisesti tajuaa.
Tsemppiä putkesta poispääsyssä!
PoistaTuo suurempi unentarve on tuttua täälläkin. Olen miettinyt, onko tämä jonkinlaista kaamosoireilua..tuntuu siltä, että kokoajan nukuttaa, ankeuttaa, vain hiilihydraatit lohduttaa. Pitänee mennä tankkaamaan vähän aurinkoa, kun se tuolla kurkistelee.