Ajattelin kirjoitella vähän kokemuksia kuluneista viikoista.
Ensimmäinen viikko vlcd:llä oli hiukan haastava. Olin valmistautunut tämän ns. urakan alkuun henkisesti psyykkaamalla itseäni mutta myös fyysisesti tietoisesti pienentämällä ruoka-annoksiani ja keventämällä noin viikon verran. Aloitin vlcd:n ihan ns. normaalilla työviikolla. Töissä ruokailut sujuivat ongelmitta, mutta iltaisin kun oli aikaa kuulostella itseä, minulla oli kiljuva nälkä! Nälän tunne jatkui pari ensimmäistä päivää. Tärkeää oli muistaa juoda vettä mahdollisimman paljon, se auttoi myös toisena päivänä olleeseen päänsärkyyn.
Ensimmäinen viikko vlcd:llä oli hiukan haastava. Olin valmistautunut tämän ns. urakan alkuun henkisesti psyykkaamalla itseäni mutta myös fyysisesti tietoisesti pienentämällä ruoka-annoksiani ja keventämällä noin viikon verran. Aloitin vlcd:n ihan ns. normaalilla työviikolla. Töissä ruokailut sujuivat ongelmitta, mutta iltaisin kun oli aikaa kuulostella itseä, minulla oli kiljuva nälkä! Nälän tunne jatkui pari ensimmäistä päivää. Tärkeää oli muistaa juoda vettä mahdollisimman paljon, se auttoi myös toisena päivänä olleeseen päänsärkyyn.
Ensimmäisen viikon selätettyäni päätin, että katson mitä toinen viikko vaikuttaa. En tehnyt mitään lupauksia tai päätöksiä itselleni siitä, kauanko aikaa aion noudattaa vlcd:ä, päätin mennä viikko kerrallaan. Toinen, kolmas ja neljäs viikko menivät tietynlaisessa alkuhuumassa - alun kiljuvat nälät ja pääkivut olivat taaksejäänyttä elämää, otin mukaan hommaan kevyen liikunnan harrastamisen myöskin, kylläkin sangen vähäisissä määrissä. Pudotetut kilot motivoivat eteenpäin, kuten keventynyt askel.
Viidennellä viikolla koin paljon mielihaluja - haaveilin hampurilaisista, pitsoista, kiinalaisesta ruoasta, intialaisesta, perunalastuista.. you name it, I dreamt about it. Koen, että tuo viides viikko oli tähänastisista viikoista hankalin, henkisesti. En kuitenkaan repsahtanut, siitä olen ylpeä. Kuten aiemmin kirjoitinkin, minulla on jollain tavalla vapaa olo olla tällä ruokavaliolla - minä tiedän tasan tarkkaan ne asiat, jotka syön päivän aikana, minun ei tarvitse miettiä tai tehdä valintoja. Tämä auttaa.
Viidennellä viikolla koin paljon mielihaluja - haaveilin hampurilaisista, pitsoista, kiinalaisesta ruoasta, intialaisesta, perunalastuista.. you name it, I dreamt about it. Koen, että tuo viides viikko oli tähänastisista viikoista hankalin, henkisesti. En kuitenkaan repsahtanut, siitä olen ylpeä. Kuten aiemmin kirjoitinkin, minulla on jollain tavalla vapaa olo olla tällä ruokavaliolla - minä tiedän tasan tarkkaan ne asiat, jotka syön päivän aikana, minun ei tarvitse miettiä tai tehdä valintoja. Tämä auttaa.
Vlcd:n alussa en puhunut puolisoani lukuunottamatta kenellekään aloittamastani dieetistä. Jotenkin koin häpeällisenä asiana sen, että tässä nyt pudotan painoa tällä tavalla. Ei kovin järkevä ajatus - kaikkihan näkevät, että minulla on massiivisen painonpudotuksen tarve! Olen aina kokenut vaikeaksi puhua painostani tai edes siitä, että pudotan sitä. Nyt huomaan hiljalleen tulleeni avoimemmaksi tämän asian suhteen - olen useille ihmisille maininnut asiasta, esimerkiksi lounaspöydässä, kahvipöydässä tai kutsuilla. Eikä se ole tuntunut pahalta! Olen saanut osakseni kannustusta ja tsemppiä. En oikein tiedä miksi asiasta puhuminen on ollut niin vaikeaa aina. Tai tiedän, se on se häpeä. Se mykistää.
Tässä vielä tuloksia, alimpana juuri päättyneen kuudennen viikon tulokset:
Virallinen aloituspäivä 15.2.2016
1. viikko pudotus 8,1 kg, kokonaispudotus: 8,1 kg
2. viikko pudotus 1,7 kg, kokonaispudotus: 9,8 kg
3. viikko pudotus 1,9 kg, kokonaispudotus: 11,7 kg
4. viikko pudotusta 1,6 kg, kokonaispudotus:13,3 kg
5. viikko pudotusta 2,9 kg, kokonaispudotus:16,2 kg
6. viikko pudotusta 2,2 kg, kokonaispudotus: 18,4 kg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti