Näin tänään työpäivän jälkeen erästä ystävääni, jota en ole pariin kuukauteen nähnyt. Vaikka tällä ystävällä on ihastuttava taipumus vähän liioittelun puolelle tai ainakin dramaattisuuteen, mieltäni lämmitti erityisesti se, kun hän kiljaisi minut nähdessäni, että voi kun olet laihtunut! Mieltäni lämmitti tämä kovasti - vaikka mieheni ja muutama muu on todennut, että laihdutetut kilot näkyvät minussa, tuntuu sen kuuleminen todella hyvältä sellaiselta, joka ei ole minua "pitkään" aikaa nähnyt. Sain tarkan kuvauksen, mistä kaikkialta ystäväni mielestä olen hoikistunut. Ennen olisin ollut kovin vaivaantunut moisesta huomiosta ja nolostellut ja hävennyt jollain tavalla sitä, että painoni on pudonnut ja se huomataan. Nyt se on tuntunut vain ja ainoastaan positiiviselta.
Peilistä minua katselee edelleen se hirvittävän lihava Alise, jonka sisällä jossain niiden läskien alla minä oikeasti olen. Omaan silmään oma laihtuminen ei ole vielä oikein näkynyt. Se ennemminkin tuntuu. Se tuntuu kotiaskareita tehdessä kevyempänä askeleena, se tuntuu portaiden nousussa, se tuntuu vaatteiden väljyytenä, se tuntuu energisenä olona. Kehoni on niin pitkään kantanut tätä suuren suurta taakkaa, että jo liki 20 kilon väheneminen tuosta saa nivelet kiittämään.
Haaveilen, että säntään vaateostoksille vielä 10 kiloa pudotettuani. Toistaiseksi olen löytänyt vaatekaapista sen perukoille haudattuja pieneksi jääneitä vaatteita käyttöön, mutta aion itseäni jollain tavalla myös palkita uusilla vaatteilla. Mutta en vielä.
Matka jatkuu.
Olet kyllä hienosti pudottanut, varmasti näkyy jo ulospäin! Itselläni vasta 6-8 kg lähtenyt (en ole käynyt nyt valmentajan luona tällä viikolla), mutta senkin jo itse huomaan vaatteista. Ja miten paljon niitä kaapin perukoille jääneitä onkaan jotka taas mahtuu ja näyttää fiksummalle. Jes! Hyvä me :)
VastaaPoistaEikös olekin jotenkin todella motivoivaa kun oikeasti huomaa asioista, esim. Vaatteista juurikin, pudotetun painon. Hyvä me todellakin!
VastaaPoista