She's alive!

Elossa ollaan. Edelleenkin.

Olen hämmästynyt siitä, kuinka paljon energiaa työelämä on tämän vuoden puolella minusta vienytkään. Tiesin kyllä, että alkuvuodesta tulee raskas, mutta ihan tällaisesta en tiennyt. Kiire, stressi ja muutoinkin huono olo sai sitten tekemään taas niitä ei niin viisaita päätöksiä ruokailujen ja liikkumisen kanssa. Sairastelu lisäsi tätä. Tammikuun puolesta välistä helmikuun loppuun oli kamalaa aikaa. Iltaisin tuntui oikein kiire olevan kotiin sohvalle, syömään jotain pientä suolaista hyvää, sitten vähän jotain makeaa hyvää ja kohta pian jotain suolaista tekisi mieli kaiken sen makean jälkeen.

 

Kolme viikkoa sitten siihen tuli muutos. Päätin, että ei enää. Nyt riittää. Halusin katkaista tuon kierteen, ennen kuin se ajautuisi niin pahaksi, että ne kuuluisat hanskat lentäisivät taas nurkkaan ja havahtuisin pahan olon kierteestä vuoden..kahden..kolmen kuluttua entistä huonovointisempana.

 

Päädyinkin niin radikaaliin ratkaisuun, kuin vlcd:n aloitukseen. Käytännössä tarkoittaen siis sitä, että vuorokausittainen energiansaantini on hyvin niukkaa. Olen noudattanut dieettiä tunnollisesti nyt noin kolmen viikon ajan, ja tässä ajassa oloni on kohentunut huomattavasti. Alussa motivaatiota lisäsi nesteiden liikkeellelähdön mukanaantuoma painon nopea putoaminen. Motivaatiota kasvattaa toki viikoittainen painon lasku edelleen, lisäksi tämä energinen olo, ja mielitekojen häviäminen palkitsevat vielä enemmän! Huomaan jaksavani, pystyväni ja kykeneväni taas tekemään ja nauttimaan asioista.

 

Ei pitäisi sanoa "ei koskaan", koska muistan joskus ajatelleeni tämänkaltaisissa dieeteissä, että tuollaiseen en kyllä koskaan itse ala. Mutta näin vaan kävi. Katsotaan mihin tämä polku johtaa. Toistaiseksi ainakin tuntuu hyvältä. Huomaan, että aiemmassa kirjoituksessani pohdin kovasti sitä, että aiemmin olen tahtonut pudottaa keinolla millä tahansa painoani alas nopeasti heti pian, ja tämä on johtanut retkahduksiin ja syömisen kaoottisuuteen ja hällä väliä -asenteeseen pidemmällä aikavälillä. Onko nyt vaaraa sille?

 

Tällä hetkellä en näe sitä riskiä, mutta aion olla asian kanssa vähän varpaillani. Tällä hetkellä tämä tyyli tuntuu sopivalta. Vaikka tavallaan olen kieltänyt itseltäni paljon syömisten suhteen, on minulla tietynlainen vapauden tunne - syön vain näitä tiettyjä juttuja; minulla on tässä ne raamit, joiden sisällä voin toimia. Nuo raamit tuntuvat jollain hassulla tavalla vapauttaviltakin.

 

Pyrin tulemaan nyt raportoimaan tännekin etenemisestä ja ajatuksistani useammin. Kun tuntuu, että nyt sitä energiaa on!