Olenko minä motivoitunut muuttamaan elämääni? Vastaus on kyllä. Toisena päivänä vastaus olisi edelleen kyllä, mutta toimintani ei välttämättä vastaa aina motivaatiotani ja tavoitteitani. Motivaation sanotaan olevan jonkinlainen liikkeellepaneva voima. Monesti kuulee puhuttavan myös siitä, että motivaatiota joko on tai ei ole. Itse ajattelen, että motivaatio ei ole paikallaanpysyvä staattinen asia eikä jokin joka on tai ei. Ajattelen, että motivaatio vaihtelee, häilyy, välillä se on voimakkaampi, välillä siihen täytyy tietoisesti kiinnittää huomiota. Sitä voi voimistaa ja tietyt asiat sitä voivat laskea.
Aiemmassa kirjoituksessani pohdin niitä syitä, jotka omalla kohdallani aiheuttavat ns. uppoamisen vanhoihin ikäviin tapoihin eli toisin sanoen syitä, jotka laskevat motivaatiota muuttaa omaa elämää tai jatkaa elämänmuutoksen tiellä. Mutta mitkä asiat sitten pitävät yllä motivaatiota ja lisäävät sitä?
Omalla kohdallani voin sanoa, että motivaation tietynlaista perusvirettä ylläpitää tämä olo, mikä minulla nyt useamman kuukauden jälkeen on. Olen energinen, minua ei väsytä niin paljon kuin aiemmin, mielialani eivät hyppelehdi, olen kaikenkaikkiaan positiivisempi kuin aiemmin. Minulla on hyvä olla. Motivaatioboostia antaa puolestaan ne kerrat, kun kiipeän puntarille ja pudotusta on tullut, oli se sitten 2 kiloa tai 0,3 kiloa. Jumiviikkojen kohdalla palaan miettimään pudotettuja kiloja ja haen sitä kautta boostia motivaatiooni.
Motivaatioboosti tulee myös vyötäröltä kadonneita senttejä mittaillessa! Kiitos sinulle lukija, joka vinkkasit että mittanauhaa kannattaa myös käyttää! Myös jokaisen urheilusuorituksen jälkeen motivaationi saa pienen piristysruiskeen sillä nautin siitä olosta, mikä liikunnan jälkeen tulee ja kun huomaa, että jaksoi vähän enemmän kuin edellisellä viikolla.
Motivaatio kasvaa myös unelmista. Suuri unelmani on haave lapsesta. Näillä kiloilla en näe mahdollisena raskauden yrittämistäkään, vaan haluan ensin karistaa reilun määrän kiloja, ennen kuin yritämmekään. Ja sittenkään mikään ei tietenkään ole varmaa, tiedostan sen toki. Motivaatiota lisää myös se, kun kuvittelen mielessäni sitä tunnetta, kun olen pudottanut ensimmäisen 20 kg, 30 kg, 40 kg, ja enemmän. Unelmoin siitä, kun voin löytää hyvän näköisiä vaatteita helpommin. Unelmoin siitä, että voin lentää ulkomaille lomalla (nyt en tohdi koneeseen mennä, olen varma että juuttuisin pepustani penkkiin tai valtaisin naapurienkin penkit). Haaveilen siitä, ettei vieraisiin paikkoihin menessä tarvitsisi mittailla erilaisia penkkejä sillä ajatuksella, että hajoaako tuo allani tai bussiin mennessä kokea häpeää siitä, että vierustoveri joutuu ahtaalle istuessaan vieressäni. Haaveilen huvipuistolaitteiden käytöstä. Kovin pieniä, mutta isoja unelmia, jotka toimivat motivaation nostattajina.
Vaikka minulla on pieniä ja isoja unelmia suunnattuna johonkin hamaan tulevaisuuteen ja jotka ovat riippuvaisia kehoni painosta, ei elämäni ole kuitenkaan pysäkillä siihen saakka. Tänä päivänä elän elämääni tässä ja nyt ja pyrin tekemään siitä mahdollisimman hyvää. Huomisesta ei voi koskaan tietää, siksi on parempi elää tänään eikä jatkuvasti siellä "sitten kun" -maailmassa. Sieltä voi käydä hakemassa sitä motivaatioboostia ja sitten palata tähän päivään, joka on ihan hyvä päivä.
Motivaatioboosti tulee myös vyötäröltä kadonneita senttejä mittaillessa! Kiitos sinulle lukija, joka vinkkasit että mittanauhaa kannattaa myös käyttää! Myös jokaisen urheilusuorituksen jälkeen motivaationi saa pienen piristysruiskeen sillä nautin siitä olosta, mikä liikunnan jälkeen tulee ja kun huomaa, että jaksoi vähän enemmän kuin edellisellä viikolla.
Motivaatio kasvaa myös unelmista. Suuri unelmani on haave lapsesta. Näillä kiloilla en näe mahdollisena raskauden yrittämistäkään, vaan haluan ensin karistaa reilun määrän kiloja, ennen kuin yritämmekään. Ja sittenkään mikään ei tietenkään ole varmaa, tiedostan sen toki. Motivaatiota lisää myös se, kun kuvittelen mielessäni sitä tunnetta, kun olen pudottanut ensimmäisen 20 kg, 30 kg, 40 kg, ja enemmän. Unelmoin siitä, kun voin löytää hyvän näköisiä vaatteita helpommin. Unelmoin siitä, että voin lentää ulkomaille lomalla (nyt en tohdi koneeseen mennä, olen varma että juuttuisin pepustani penkkiin tai valtaisin naapurienkin penkit). Haaveilen siitä, ettei vieraisiin paikkoihin menessä tarvitsisi mittailla erilaisia penkkejä sillä ajatuksella, että hajoaako tuo allani tai bussiin mennessä kokea häpeää siitä, että vierustoveri joutuu ahtaalle istuessaan vieressäni. Haaveilen huvipuistolaitteiden käytöstä. Kovin pieniä, mutta isoja unelmia, jotka toimivat motivaation nostattajina.
Vaikka minulla on pieniä ja isoja unelmia suunnattuna johonkin hamaan tulevaisuuteen ja jotka ovat riippuvaisia kehoni painosta, ei elämäni ole kuitenkaan pysäkillä siihen saakka. Tänä päivänä elän elämääni tässä ja nyt ja pyrin tekemään siitä mahdollisimman hyvää. Huomisesta ei voi koskaan tietää, siksi on parempi elää tänään eikä jatkuvasti siellä "sitten kun" -maailmassa. Sieltä voi käydä hakemassa sitä motivaatioboostia ja sitten palata tähän päivään, joka on ihan hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti